lauantai 14. huhtikuuta 2012

keikka-arvio: Viikate & El Supernaut

Olin jo pitkään halunnut nähdä Viikatteen livenä, kuuluuhan se suosikkibändeihini. Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna unelmasta tuli viimein totta monen vuoden jälkeen. Viikatteen musiikissa on jotain mikä vaan kiehtoo. Se on varmaankin se melankolian ja rautalankakitaroiden risteytys. Kuulostaa vaan niin hyvältä.

Ennen Viikatetta kuultiin lämppärinä oululaista El Supernautia. En tiennyt yhtyeestä käytännössä mitään ja luulin sitä Black Sabbath-coverbändiksi. Olin väärässä ja yllätyin samalla positiivisesti. Harvemmin kuulee enää rautalankamusiikkia livenä noin hyvin soitettuna. Oululaisbändillä oli lavakarismaa ja kuultiinpa setissä myös yksi Viikatteen kappale. Jätkät vetivät todella mallikkaan Pohjoista viljaa-coverin, se on sanottava. Kuten Kaarlekin myöhemmin totesi, soittivat sen paremmin kuin Viikate itse. Lisäksi tuli todistettua, että Iron Maiden taipuu myös hyvin rautalankaversiona, samoin The Clash ja Manic Street Preachers. Toisaalta kaverit ovatkin ammattilaisia.

El Supernautin setti:
If You Tolerate This, Your Children Will Be Next
London Calling
Holiday In Cambodia
Berlin Alexanderplatz
Pohjoista viljaa
Aces High
Ode To Mr. Lee and Mr. Harris
Wonderman From Intiö
Deaf Man's Surf (Difficult To Cure)

El Supernautin lopetettua settinsä olikin aika alkaa odotella illan pääbändiä. Alkoi jo näyttää siltä, ettei Viikate koskaan astu lavalle, mutta viimein 23.15 tärähti. Siinä ne olivat, Kouvolan melankoliarockpartio kaikessa alakuloisuudessaan. Uusi albumi Petäjäveräjät oli hyvin edustettuna, toisaalta tuntui että pari vanhempaa kappaletta olisi voinut korvata ainakin kaksi uuden levyn kappaletta setissä. Mutta taattua Viikatettahan se oli, eikä tarvinnut lähteä keikalta pettyneenä. Keikan aloitusaika oli jo ennestäänkin suhteellisen myöhäinen (kello 23.00) ja pieni miinus menee 15 minuutin viivyttelystä. Itselleni keikan kohokohtia olivat vanhemmat biisit, koska ei tuota uutta levyä vielä hyllystä löydy. Varsinkin Ei ole ketään kelle soittaa oli nannaa, sillä siitä lähti itselläni Viikate-diggailu aikanaan käyntiin. Kuten Kaarlekin sanoi, hieno ja lämminhenkinen ilta oli kaikin mahdollisin puolin!

Viikatteen setti:
Sysiässä
Yökunnaat
Ei ole ketään kelle soittaa
Syysvedet
Itkijänainen
Eräs kaunis päivä
Taivas kielletty
Se on kivi-iskelmää!
Tähdet varjelkoon
Kaitselmus
Kaunis kotkan käsi
Unholan urut
Pohjoista viljaa
Viina, terva ja hauta

Encoret:

Hautajaissydän
Petäjäveräjä
Tanssi
Kuu kaakon yllä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti